Gears of War -sarjan arvostelu (Xbox, PlayStation ja PC)

Muistan selvästi tunnelman, kun Michael Andrewsin Mad World täytti huoneen. Eeppisen pahaenteinen, mutta tilanteen vakavuutta valaisematon, teatteritraileri tulvi ruudulle jättäen jälkeensä makaaberin hiljaisuuden heijastamaan mielialan vaihtelua, jota ei uskaltaisi leikata edes voiveitsellä. Gears of War esitteli itsensä, ja pian koko maailma tarvitaan kuoriakseen pois enemmän sen kerroksia, jotta sen sotivat osapuolet saisivat selkoa. Uuden alustan synty; elokuvamaisen tarinankerronnan uudistus; a:n alku kolmannen persoonan ammuntapeli että ainakin siihen asti meillä oli ei ikinä nähty ennen. Koalitio löytyi kuin kultapata sen kämmenellä, ja minulla, miljoonien muiden joukossa, oli täysi aikomus nähdä sen virallinen ensi-ilta.

Gears of War on vankasti sydämessäni, ei vain siksi, että se oli yksi ensimmäisistä ammuntapeleistä, jotka todella nostivat Xbox 360:n nousemaan muiden pelien rinnalle sädekehä, vaan koska se oli ensimmäinen laatuaan, joka jätti minut jännityksen valtaan sekä ennen ensimmäistä debyyttiään että sen jälkeen. Se oli, ainakin pitkään, itsenäinen luku, johon palasin usein. Luonnollisesti uskaltauduin myös muille avomerille, mutta huomasin usein, ettei mikään muu ammuntapeli pystynyt vangitsemaan samaa auraa – taistelun raakuutta; Gearsien välistä toveruutta; tai edes ahtaita taistelukenttiä ja moottorisahan repimiä yhteenottoja murinahahmojen välillä. Gears siinä oli kaikkea tuota, puhumattakaan pelityylistä, joka ainakin julkaisuhetkellään oli huomattavasti parempi kuin mihin olimme tottuneet. Rehellisesti sanottuna se teki vaikutuksen heti ilmestymisestään lähtien, eikä se missään vaiheessa tyytynyt mihinkään, mikä ei ollut virheetön kokemus.

Vaikka The Coalition lopulta käänsikin sarjan kohti avoimen maailman toimintaseikkailua, jossa oli laajoja hiekkalaatikko-ominaisuuksia ja laajempia kampanjoita, alkuperäinen trilogia oli tietenkin se, joka loi kulttimaisen aseman yhtenä alan parhaista. Ja kaiken sen ajan, kun muita älyllisiä ominaisuuksia tuli mukaan, se oli... Gears ja sen kolmiosainen saaga, joka teki siitä uraauurtavan menestyksen.

Sota ajan tuolla puolen

Mukaansatempaavan juonen ja tiukan taistelun lisäksi avauskohtaukset tarjosivat runsaasti vankkoja hahmokehityksiä, ääninäyttelijöitä ja maailmanasettelun, joka tuntui sekä tutulta että ainutlaatuiselta, ontolta mutta monimutkaiselta ja syvästi kiehtovalta. Aseiden kuvaus oli tyydyttävää, kuten myös yksinkertainen teko tutkia apokalyptista helvettiä tarkoituksenaan palauttaa se entiseen loistoonsa savun ja luotien, moottorisahan höyryjen ja luunpalasten täyttämän matkan avulla. Totta puhuen, trilogia oli paljon annettavaa, mutta vasta sen jälkeen, kun siitä tuli hieman liian mukava ylisuurille saappailleen kokeilla muita, hieman vähemmän mielenkiintoisia spin-offeja à la... Tuomio. Valitettavasti se oli Tuomio joka heitti jakoavaimen sekaisin – niin sanoakseni sileä sylinteri mekanismissa. On parasta, ettemme puhu siitä liikaa.

Jos voimme jättää huomiotta People Can Flyn yrityksen hyötyä Vaihteet Vaikka se oli aiemmin menestystä vaatimattomalla arcade-keskeisellä spin-offillaan, meidän pitäisi oikeudenmukaisuuden nimissä pystyä arvostamaan sarjan laajempia laajennuksia, erityisesti neljättä ja viidettä pääosaa. Väite, että antologian loppuosat olisivat olleet alkuperäisen sarjan tasolla, ei vain pitäisi paikkaansa. Mutta ehkä se olen minä, tai ehkä se johtuu siitä, että aiemmat luvut olivat nostalgisempia kuin modernisoidut avoimen maailman versiot. Joka tapauksessa tuntui siltä, ​​että alkuperäisen tarinan ja kotiinpaluun välillä oli raja; jotkut fanit olivat uteliaita näkemään lisää uutta formaattia, ja toiset olivat vakuuttuneita siitä, että alkuperäinen oli huomattavasti parempi kuin nykyaikaiset vastineensa. Taisin sijoittua jonnekin siltä väliltä.

Veljeyden ruumiillistuma

Ennen Gears Vaikka sarja yritti laajentaa maailmaansa suuremmalla ympäristöllä ja avoimilla tavoitteilla, siinä ei ollut niinkään kyse täydellisen huipennuksen lusikalla syöttämisestä, vaan pikemminkin työkalujen ja perusasioiden tarjoamisesta pisteiden yhdistämiseksi ja katkeran oivalluksen saavuttamiseksi, ettei edessä ollutkaan voitokas loppu, vaan ontto voitto, jolla ei ollut juurikaan suurta vaikutusta. Ja rehellisesti sanottuna sarja kykeni aina vangitsemaan sen tunteen – että taisteli todennäköisyyksiä vastaan ​​ja työskenteli kohti alati vihjailevaa visiota. Neljäs ja viides osa sitä vastoin eivät ole yhtä onnistuneita.

Vaikka alkuperäiset kampanjat olisivat hyötyneet muutamasta ylimääräisestä näytöksestä tai luvusta, jotka olisivat laajentaneet vetovoimaa ja tarinaa, itsenäiset kampanjat olivat rehellisesti sanottuna huomattavasti suurempia pelattavuuden suhteen. Tulitikkujen välisistä tulitaisteluista satunnaisiin tienhaarauksiin, jokaisessa kampanjassa oli paljon upeita hetkiä ja ennen kaikkea yllättävän tunteellisia elokuvamaisia ​​irtiottohetkiä, joissa korostettiin paljon veljeyttä ja menetystä, kostoa ja toveruutta. On totta, että neljäs ja viides osa olivat yhtä mukaansatempaavia, mutta ne jäivät myös jollain tavalla vajavaisiksi hahmojen välisen kemian ja heidän yhteisten ahdinkojensa suhteen. Se ei ollut ratkaiseva tekijä, mutta heillä oli kuitenkin joitakin korkeita saappaita täytettävänä.

Pitkään, pitkä aika tuntui varmasti siltä Gears oli aikaansa edellä, sekä graafisesti että mekaanisesti. Toki kansikuvaräiskintäpelit eivät olleet uusi konsepti ensimmäisen julkaisun aikaan, mutta – kunnian ansaitsemiseksi – The Coalitionilla oli valtava rooli sen nopeassa kehityksessä. Peli omaksui napsautettavan peitetilan ja nopean latausominaisuuden laajentaakseen pelin ulottuvuutta ja tehdäkseen pelikokemuksesta helpommin lähestyttävän. Lisäksi tuo ominaisuuksien ja teknisten yksityiskohtien kokoelma auttoi luomaan pohjan, jota muut kehittäjät voivat käyttää inspiraation lähteenä, mikä puolestaan ​​teki... Gears ei vain kunnianhimoinen laukaus pimeässä, vaan uraauurtava immateriaalioikeus, joka lopulta mullistaisi modernin maailman ja kattaisi ampujien aseman sellaisina kuin tunnemme heidät tänään.

Tuomio

Gears of War tulee aina olemaan yksi Xbox Gamesin pelivalikoiman tärkeimmistä ehdokkaista, ja ennen kaikkea se on ajaton kolmannen persoonan ammuntapelisaaga, joka säilyttää asemansa yhtenä genren harvoista vakuuttavista esikuvista lähitulevaisuudessa. Laajan kokoelman ilmiömäisiä toimintapainotteisia lukuja ja kyvyn tarjota todella mukaansatempaavia jatko-osia ansiosta The Coalitionilla on enemmän tai vähemmän pallo kentällä tuodakseen Gears vielä laajempaan valikoimaan eeppisiä tarinoita ja rohkeita taisteluita. Ei ole kerrottavaa jossa se menee seuraavaksi, mutta yksi asia on varma: Jos se pystyy pysymään samalla tasolla kuin edeltäjänsä, niin taivas on todellakin rajana.