Cold VR -arvostelu (Meta Quest & PSVR)

Huoneen lämpötila saattaa olla kylmempi kuin Arktisella piirillä raikkaana tiistai-aamuna, mutta kerron yhden asian: vereni on kiehuvaa kuumaa, enkä aio antaa niin aliarvostetun asian kuin ajan pysäyttää tuon hemmetin sisäisen kellon sykkeen. Siteeraten myöhäistä Freddy Mercurya: “Olen kaksisataa astetta, siksi minua kutsutaan herra Fahrenheitiksi — matkustan valon nopeudella.” Ja niin minä teen. Minä toden totta matkustan valon nopeudella, sillä jos en tee niin, ympärilläni olevat viholliset nopeutuvat itse, mikä puolestaan tekee luodeista todennäköisemmin lävistäviä kuin silmäripsiäni hipovia. Cold VR:ssä ei ole väliä olenko huoneen paras ampuja; sillä on väliä, että minulla on henkinen kapasiteetti pysyä liikkeessä, vaikka se tarkoittaisikin hikoilua. Jos olet koskaan nähnyt CRANK-elokuvan, olet todennäköisesti perehtynyt siihen, miten Cold VR muotoilee tarinansa. Ja jos et ole nähnyt Jason Stathamin toimintaelokuvaa, tiedä tämä: Se kertoo adrenaliinilla täyttyneen sydämen valloittamisesta. Elokuva, aivan kuten Cold VR, keskittyy siihen, mitä tehdä jäljellä olevalla ajalla. Tässä skenaariossa sinun ei kuitenkaan tarvitse huolehtia sydämenlyöntiesi laskevan vaarallisen alhaiseksi; päinvastoin, sinun täytyy huolehtia toimiesi nopeudesta, sillä mitä hitaammin liikut, sitä nopeammin vihollinen reagoi hyökkäyksiisi. Ajattele sitä VR-rakkaudentunnustukseksi Kilpikonna ja Jänis -sadulle, paitsi että tässä tapauksessa kilpikonna on todennäköisemmin kuoleva, koska se ei edes hikoile. Vinkki ennen kuin aloitamme kilpailun: älä ole kilpikonna.

Ole Jänis

Ulkoa päin katsottuna Cold VR ei vaikuta kovin vaikealta ymmärtää. Ytimekkäästi ilmaistuna peli on tietyssä määrin rakkaudentunnustus Superhot:ille — toiselle luodikeskeiselle taideteokselle, joka keskittyy vauhdikkaaseen pelaamiseen ja taktiseen tarkkuusammuntaan. Kuitenkin, missä Superhot pidättelee ja antaa käyttäjien analysoida taistelukenttää ennen hyökkäämistä mukaan, Cold VR luottaa sen sijaan pelaajan kykyyn hallita tarinaa ilman silmänräpäystäkään. Esimerkiksi, jos hidastat vauhtiasi, maailma ja sen asukkaat ympärilläsi saavat mahdollisuuden nopeuttaa omia liikkeitään ja, hieman ponnistellen, lävistää verhon itsesi ympärille puhaltamasi kuplan ja ruumiisi luuytimen välillä. Kuten missä tahansa pelissä, joka vierittää punaisen maton jatkuvasti kehittyvälle ympäristölle, joka hankkii uusia vihollisia sinulle käsiteltäväksi, Cold VR enemmän tai vähemmän pyytää sinua hyödyntämään aikasi täysimääräisesti parhaan mahdollisen lopputuloksen varmistamiseksi. Tämän nopeatempoisen lähestymistavan vuoksi, jota olet pakotettu käyttämään, sinä et aina tiedä mitä olet tekemässä — tai edes mihin ammut, siinä asiassa. Mutta se on ilmeisesti sivuseikka, sillä jos juokset ja ammut, riippumatta määränpäästä tai kohteesta, jonka tähdäät, teet jotain oikein. Reilua. Arvostan suorapuheista johdantoa ja sitä tosiasiaa, että se ei käytä liikaa aikaa kädestä pitämiseen.

Nimeni on Bond

Cold VR näkee sinut vahvistettuna James Bondina, jolla on kaikki tarvittavat taidot ja kokemus kohdata maailman paino — tiettyyn pisteeseen asti. Voidaan kuitenkin sanoa, että tämä ei ole jokapäiväinen vakoilutehtävä; siinä ei ole martini-baareja tai viisaan vanhan miehen mahtailevaa monologia. Ei, tämä on adrenaliinipitoinen juhla, joka luo ympäristövaaroja, huoneita täynnä ampuvia lasersäkeitä, ja jatkuvan vihollisvirran, jotka mieluummin aiheuttavat sinulle kipua kuin antavat sinulle juuri tarpeeksi aikaa päihittää heidän taktiset kykynsä. Sillä perusteella se ei ole kävelylenkki puistossa, jonka löytäisit vaihtoehtoisesta universumista. Tämä on, paremman kuvauksen puuttuessa, “pärjää tai vaieta” -koetus — ja sen ainoa tarkoitus on saada sinut hikoilemaan luoteja ja aiheuttamaan tuhoa tanssilattialla. Maailma, jonka Cold VR esittelee kyberpunk-tyylillään, on tyylikäs, muodikas ja kuhisee värikkäistä vempaimista ja muista elementaarisista suunnitteluratkaisuista, joihin voit kurkistaa. Myönnetään, se on paljon sulatettavaa (tuplasti, kun kohtaat loputtomia luotivyöryjä ja näennäisesti äärettömän määrän sotilaita) — mutta se on pieni ongelma, jonka usein peittää järjettömän kiehtova taistelukokemus. Sanoa, että se olisi kuin mukava viljelysimulaatio-RPG, olisi absurdi väite. Voi ei, Cold VR ei ole sellainen VR-peli, jonka parissa istuisit jalat pöydällä ja juttelet lämpimästä kaakaosta takkatulen äärellä. Ja kyllä, käytän jokaista tilaisuutta vasaroidakseni tämän tosiasian aivoihisi.

Kuuma & Kylmä

Taistelu, joka ilmeisesti toimi koko pelin päätukipilarina, sujuu hyvin, eikä ole niin huonolaatuinen kuin aluksi pelkäsin. Myönnän, niin monen tapahtuman tapahtuessa samanaikaisesti, on usein vaikea päättää, ovatko jotkin asiat tarkoituksella sekavia vai kamppaileeko peli pysyäksesi mukana vauhdikkaassa aikataulussasi. En voi valittaa kovinkaan paljon, sillä peli kompensoi vaihtelevaa vauhtiaan vankalla kokoelmalla tasoja (niitä on 40 yhteensä, muuten), kantamalla käytettävillä aseilla ja backrooms-osuudella, jonka avulla pelaajat voivat astua uskaliaisiin labyrinttimaisiin alueisiin ja testata kestävyyttään muita vastustajia vastaan. Yhdistettynä täällä on hyvä valikoima vaihtoehtoja, mikä on hienoa, sillä useimmilla VR-peleillä on usein lyhyempi elinkaari kuin konsolipohjaisilla. On toinenkin asia, josta pidän Cold VR:ssä — se, että voit tehdä erilaisia valintoja matkan varrella. Myönnettäköön, en koskaan tuntenut maailman painoa olkapäilläni, mutta se tosiasia, että pystyin palaamaan juurille tutkimaan erilaista pelityyliä jokaisessa osiossa, oli riittävä kannustin puristaa sitä utaretta tyhjiin. Tekisinkö sen kaiken uudelleen? Ehdottomasti, tosin ehkä vasta kun olen saanut henkeäni takaisin ja käynyt muutaman sydänliikuntatunnin paikallisessa kuntosalilla.

Loppupäätelmä

Cold VR luo sydäntä hakkaavan, nopeatempoisten, luodikeskeisten skenaarioiden verkoston, joka, vaikka ilmeisesti sekava ja hieman ylivoimainen paljaalle silmälle, kykenee pitämään sinut hikoilemassa luoteja ja kyyneliä tuntikausia. Se on kuin henkinen seuraaja Superhot:ille, jota meillä ei koskaan ollut — VR-helmi, joka kerran leimattiin aikansa halutuimmaksi bullet hell -peliksi. Mutta omalla brändillään ja tuoreella, sekä immersiivisellä että kutsuvalle taistelukokemuksellaan, se on myös paljon enemmän kuin tavallinen rakkaudentunnustus entiselle ystävälle. Ja sen yksin vuoksi olen valmis antamaan sille niin monta ylä-ääntä kuin se oikeutetusti ansaitsee. Pitkä tarina lyhyesti, jos haluat mieluummin luopua seuraavasta kuntosalikäynnistä ja lähteä kardio-keskeiselle matkalle kotisi mukavuudesta, saatat olla paremmassa asemassa liittymällä taisteluun tässä jäisessä luotien ja sumun valtakunnassa. Se on varmasti haalea useilla alueilla, mutta ei siinä määrin, että haluaisit korvata sen jollain muulla samanmakuisella. Joten, jos satut kaipaamaan kylmää, suosittelen tarttumaan Cold VR:ään, kun se on vielä jäällä. Ja kyllä, vihaan itseäni tuosta hirveästi sanaleikistä.