Plushie from the Sky -arvostelu (PC)

Se ei ollut niin kauan sitten, kun löysin itseni liukuvan yli kauniiden nurmien idyllisessä utopiassa, joka olisi voinut jättää Journey:n häpeään. Valitettavasti se ei ollut niin kauan sen jälkeen, kun olin, täysin tietämättäni, toisessa tilanteessa – hieman vähemmän viehättävässä ja jonkin verran uhkaavammassa paikassa, joka teki Dark Souls:n näyttämään Animal Crossing:lta jonkinlaisella hallusinogeenisella dieetillä. Ottaen huomioon, että pelin nimi oli, melko ilkeästi, Plushie from the Sky, minulla oli jokainen syy uskoa, että seikkailu sen kädessä koostuisi vain yksinkertaisesti hyppimästä daisy-kenttien läpi ja puhumasta elottomiin esineisiin kaikissa väreissä ja materiaaleissa. Mutta minä väärin; se ei ollut juuri niin yksinkertaista, sillä se oli toinen salaisuus jakaa: maailma ja kaikki siinä vihasivat minua.

Jotta voit ymmärtää, Plushie from the Sky on “hölmö” toimintaroolipeli, ja se pelaa suurimmaksi osaksi mieltä hämmentävien, makeisia antavia yökerho-antimien ja joukon outoja ja ihmeellisiä hahmoja, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin luoda täydellinen kaaos maailmanlaajuisesti. Se on outo peli, sanon sen, eikä siinä ole mainittavaa, yksi kyseenalaisen mielen tuote – yksi, joka sai minut kyseenalaistamaan paljon enemmän kuin ajattelin. Mutta ennen kuin jatkan, anna minun palata alkuun.

Otani Kotiin

Plushie from the Sky menee näin: sinä, enkeli, joka voi, ilman erityistä syytä, aiheuttaa tuhoja vain pienellä pehmolelulla ja loistavalla hymyllä, olet pudonnut taivaasta suoraan maailmanlaajuisen katastrofin keskelle. Tässä maailmassa sinun ainoa oikea tavoitteesi on löytää tie kotiin – tavoite, joka tarkoittaa, että sinun on lähdettävä rohkeisiin tehtäviin laajojen avoimien tasankojen yli ja joihinkin vaarallisiin, hirviöiden asuttamiin paikkoihin. Ajattele Conker’s Bad Fur Day:tä, mutta poista siitä humalainen huumori ja oopperamusiikki makean maissin rakastajan lätäköstä, ja sinulla on karkea idea siitä, mitä se on. Se, kaiken toden, on Plushie from the Sky:n ydin: enkelin asteittainen nousu maailman synkistä syvyyksistä korkeisiin taivaisiin ja sen yli.

Pelissä ei ole niin harmitonta kuin se näyttää; tosiasiassa se on melko vaativa roolipeli, koska se riippuu kyvystäsi väistää, torjua ja käyttää “juustoa” useissa kohtaamisissa. Tämän seurauksena joitakin, ellei kaikkia, taisteluja vaaditaan hieman enemmän taitoa ja kärsivällisyyttä. Sanon taitoa, kun todellisuudessa voit vain hyppiä ja käyttää sekoitusta lähitaistelu- ja etäisyystaistelutekniikoita vähentääksesi vastustajan elämänmittaria.

Se on hieman sekava, tämä yksi, koska se viettää puolet ajastaan syöttämällä loistavia teattereita ja kuplaa muistuttavia ympäristövaikutuksia kurkkuusi, ja toisen puolen kanavoi sisäiseen taistelijan mielesi ja pakottaa sinut osallistumaan korkean oktaanin sotaan, joka voi olla, no, hämmentävä.

Matkan Juustointi

Kuten enkeli tässä näennäisesti hylätyssä maailmassa, sinulla on pääsy useisiin kykyihin, joista suurin osa liittyy pieniin nukkeihin, joita sinä kantaa mukanasi. Tämä pehmolelu, joka toimii lähimpänä liittolaisena, voi aiheuttaa vahinkoa vihollisillesi ja muuttaa tilannetta, riippuen siitä, miten sinä reagoit tiettyihin tilanteisiin ja miten sinä navigoit muissa työkaluissa, olipa se sitten ilkeä hyppy tai hyvin ajoitettu torjunta. Se on kaikki hieman hölmöä, mutta se on tarkoitus: hölmö tulkinta Souls-tyyppisestä roolipelistä, vain muutamalla enemmällä naurettavalla hahmolla ja taistelumekaniikoilla.

Plushie from the Sky ei ole maailman pisin peli, joten älä odota pääseväsi mukaan pitkään kertomuksen, joka kestää useita viikkoja ja runsaasti biomeja. Muistilippuksi, se voi, riippuen taitotasostasi ja kokemuksestasi, kestää noin neljästä viiteen tuntiin voittaa, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa, jolla on taito tällaisiin peleihin, varmasti pyyhkii suurimman osan sen sisällöstä maton alle yhdessä istunnossa. Sanon, että aloittelija genren parissa saattaa kamppailla joitakin sen elementeistä – kuusi epäkuria pomotaistelua ovat vaikeimmat osat kampanjassa.

Kuten missä tahansa Souls-tyyppisessä pelissä, Plushie from the Sky palkitsee kärsivällisyyttä, koska se usein piilottaa suurimman osan hyödyistään aallon ludicristen haasteiden ja kohtaamisten taakse. Totta kai, se ei ole ihan samalla aallonpituudella kuin, sanotaan, Elden Ring, mutta se yrittää matkia paljon sen ydinelementtejä.

Tappavat Halit

On kuusi tasoa, joita voit pureskella Plushie from the Sky:ssä, ja kussakin luvussa on ainutlaatuinen maa, jota voit kiertää, sekä valikoima perusarvoisia puzzle- ja tasohyppylelementtejä, ja pomo, jota voit avata kunkin alueen lopussa. Vastustajien voittamiseksi tarvitaan perusarvoisia vasta- ja puolustuskykyjä, mutta on myös muita esteitä, joita voit voittaa: ympäristö itsessään on yksi suurimmista uhista, outoa kyllä. Kuten enkeli, voit kuitenkin tehdä lyhyen työn monista sen koettelemuksista, kun sinulla on kyky heittää ruumisasi kuin enkelimäinen nukke ja mitä tahansa.

On joitakin ongelmia, jotka minun on mainittava – suunnittelun puute esimerkiksi. Myönnetään, Plushie from the Sky on melko siisti näköinen peli, mutta se ei tarkoita, ettei siinä ole omia teknisiä virheitä ja graafisia puutteita. Älä ymmärtäkö väärin, se ei ole huonoin, minkä olen koskaan joutunut kohtaamaan, mutta kohtasin omiani ongelmia, joista suurin osa liittyi usein huonoon kameratyöhön – ongelma, joka johti enemmän kuolemiin kuin olisin halunnut. Se on uskomattoman nopea peli, mutta sen ansiosta, vaikka en voi suositella sen suorituskykyä, voin sanoa, että se onnistuu saamaan jalansijan genren piirissä yllättävän hyvin. Sanon, että muutamalla teknisellä säätöllä sen virheet korjataan varmasti.

Verdictti

Jos et ole vielä koonnut rohkeutta ja taitoa vastata Elden Ring:iä ja Dark Souls:ia, tämä on lähes täydellinen aloituspiste urallasi. Totta kai, jos vertaisin sitä mihinkään, sanoin, että Shadow of the Colossus tai ehkä jopa NieR: Automata ovat lähimpänä sen sukulaisuutta kuin mikään muu. Se on haastava pieni peli, mutta ei mitenkään liian vaativa, ottaen huomioon sen suhteellisen pienet ohjaimet ja hyökkäysyhdistelmät. Sanon, että se ei ole “aloittelijan” toimintaroolipeli. Et voi voittaa niitä kaikkia, oletan.

Anime-tyylinen taide on miellyttävää katsella lyhyissä jaksoissa, sanon, mutta en sanisi, että se on ihme nähdä, saati selkeä taide, jolla on voima vetää sinut sen maailmaan pidemmäksi aikaa. Koska se on lyhyt peli, se ei kuitenkaan ole sellaista, joka jää sinun luoksesi, ja siksi olen valmis antamaan muutamalle huonolle asettelulle anteeksi – ainoastaan osoittaaksesi, että se on melko hyvä indie-roolipeli. Siksi aion antaa sille arvosanat, jotka se ansaitsee; se ei ole täydellinen Souls-tyyppinen kokemus, mutta siitä, mitä se tarjoaa lyhyen aikansa aikana, se jättää kestävän vaikutuksen, joka jatkuu vielä pelin lopputekstien jälkeen.

Jos etsit söpöä ja hellää roolipeliä, tämä pitäisi riittää. Totta kai, oletetaan, että et mieltä, jos saat tällä lyötyä viiden tunnin ajan.