Kaikkien aikojen 5 parasta videopeliesittelyä

Usein sanotaan, että taideteoksen tulisi kyetä vangitsemaan katsojan huomio ensi silmäyksellä. Ellei se onnistu, niin mitä muuta työ on kuin pieni ponnistus vetää yleisöä puoleensa? On aivan luonnollista, että ajattelemme videopeleistä samalla tavalla, reilusti sanottuna. On todella harvinaista, että niiden esittelyt todella vangitsevat meidät ensimmäisten hetkien aikana ruudulla. Mutta kuten taiteessa, kun ne todella kiinnittävät katseemme kauneuteensa, vain taika avautuu jokaisella maalikerroksella, jonka kuorimme yli.

Pelialalla mukaansatempaavan johdannon luominen vaatii paljon. Tarvitaan kaikki oikeat ainekset täydellisen sijainnin, sopivan päähenkilön ja jopa tunnelman luomiseksi, joka lopulta tasoittaa tietä loppumatkalle. Jos sotket juoman, huomaat eksyväsi juonesta ja maailman kokonaisrakenteesta, johon sinut heitetään. Ja niin tapahtuu usein. Ehkä jopa useammin kuin haluaisimme myöntää. Mutta toisaalta monet suunnittelijat... omistaa kipinöi kauneutta yhdellä tulituksella, ilman laatikkoa, joka palaisi läpi. Otetaan vaikka nämä viisi esittelyä.

5. Viimeinen meistä

Aikaisemmin Tuhma koira pudotti The Last of Usin harteillemme, leikittelimme ajatuksella boikotoida zombipelejä kokonaan. Konseptit olivat vanhentuneita, kliseet melkein happaman makuisia liiallisesta käytöstään, ja ajatus aivojen pieksemisestä kuuden tunnin ajan ei enää innostanut meitä. Siihen asti, kunnes Ellie ja Joel liittyivät mukaan ja loivat käytännössä kokonaan uuden juoman, jolla oli paljon virkistävämpi vivahde sihisemään kielellä. Silloin tiesimme, että kuolleet, sopivasti – olivat heränneet henkiin. Ja he katsoivat... virheetön.

Toisin kuin muut zombipelit, jotka heittävät pelaajan toiminnan pariin alusta alkaen, The Last of Usissa tarinan luominen vie aikaa. Ilman ylivoimaista dialogia tai toimintaa kohtaukset soljuvat yleensä vaivattomasti ja luovat pohjan nurkan takana etenevälle tapahtumamaailmalle. Vaikka peli kestää vain viisitoista minuuttia, kaikki tapahtuva rakentaa tarinaa ja selkeyttää päähenkilön motiiveja. Mukana on muutama naurukohtaus, pari säikäytystä – ja paljon tunteita. Ja hämmästykseksemme Naughty Dog onnistui vangitsemaan tämän jo ennen kuin nimikortti edes ilmestyi. Hyvin pelattu.

4. Pöytäkirjattomat 2: Varkaiden keskuudessa

Naughty Dogin osalta ei olisi oikein hylätä koko Uncharted-aikajanaa sen kekseliään seikkailulähestymistavan vuoksi. Entä Nathan Drake? No, nyt on monipuolinen päähenkilö vahvistamassa mukaansatempaavien johdantojen sarjaa. Among Thievesin on kuitenkin napattava kultaa kirjoissamme. Koska Uncharted 2 sijoittuu täysin eri maailmaan kuin The Last of Us ja sen hidastempoinen tarina, se heittää sinut syvään veteen heti alusta alkaen. Ja tiedätkö mitä? Se toimii.

Tarraudut lumipeitteisen kallionkielekkeen yllä roikkuvan junan reunaan ja joudut nopeasti nopeiden tapahtumien ja räjähtävän draaman keskelle epätoivoisessa paonyrityksessäsi. Ennen kuin minkäänlaista kontekstia ehdit edes antaa avuksesi kuvan maalaamiseen, nouset veturiin ja taistelet henkesi edestä ymmärtämättä edes tekojeni seurauksia. Tämän jälkeen kokonainen maailma romahtaa päällesi täynnä seikkailuja ja kunnianhimoa, tasoittaen tietä uskomattomalle matkalle, joka viipyy mielessäsi vuosiksi eteenpäin.

3. Far Cry 3

Alkukohtausten osalta Far Cry 3 osuu naulan kantaan hahmojen rakentamisen suhteen. Halvan Hollywoodin B-listan hahmojen tavoin näyttelijät esittelevät itsensä nopeiden lomakuvien ja dialogin avulla. Pääsemme näkemään hahmojen purkautumisen ja ympäristön kukoistamisen, ja kaikki tämä tapahtuu XNUMX sekunnissa. Mutta sen jälkeen kliseinen tilannekomediamainen montaasi kuitenkin päättyy, ja meidän on nopeasti sopeuduttava todellisten tapahtumien vakavuuteen.

Yhtäkkiä merirosvopomo Vaas ja hänen kuriton varkaiden joukkonsa vangitsevat sinut ja ystäväsi pian laskuvarjohyppyretken jälkeen. Ilman minkäänlaista pakomahdollisuutta huomaat seuraavasi isoveljesi johdatusta, epätoivoisena paetaksesi vaeltelevien rosvojen kynsiä. Leirin nurkkien ja koloissa hiipiessämme kynsiä pureskelevien vaiheiden kautta pystymme saamaan käsityksen tilanteen vakavuudesta ja seurauksista, jos ryhdymme yksikin varpaistamme poikkeamaan reitistä. Ja se on vain yksi monista syistä, miksi rakastamme Far Cry -maailmaa. Pakoa seuraava takaa-ajo-osuus on kuitenkin toinen merkittävä tekijä, joka lisää avausluvun yleistä huomionosoitusta. Kaikki yhdessä luo todella merkittävän ja luultavasti yhden kaikkien aikojen parhaista introista.

2. Elder Scrolls V: Skyrim

Elder Scrolls on tunnettu siitä, että se panostaa isosti roolipeliensä initiaatiosekvenssien suunnitteluun. Skyrim kuitenkin onnistuu hieman ylittämään edeltäjänsä synkällä johdannollaan, joka pikemminkin pakottaa meidät kohtaamaan kuoleman kuin vanhan ystävän. Ja sitä emme rehellisesti sanottuna odottaneetkaan aloittaessamme eeppistä seikkailuamme. Ajamme kärryillä, jotka ovat matkalla kohti tuhoa yksinkertaisesti siksi, että olimme väärässä paikassa väärään aikaan. Wow.

Kun olemme luoneet ihannehahmomme ja meidät on tuomittu kuolemaan mestaamalla, pääsemme kokemaan yhden pelihistorian suurimmista tapahtumista. Lohikäärme, joka syöksyy sisään juuri kun olemme kohtaamassa valitettavaa loppuamme korttelissa, syöksee meidät ja kaikki muutkin asukkaat sokeaan paniikkiin. Mitä sitten teemme? No, pakenemme tietenkin. Viilämme tiemme vihollisten läpi, hiipimme pimeyden turviin ja väistämme uhkaavaa lohikäärmettä, joka vaanii kivimuurien rinteillä. Tämän jälkeen Skyrim purkautuu nyrkkimme alla antaen meille maailman, jolla voimme tehdä mitä haluamme harjoitellessamme lohikäärmesyntyisinä. Siinäpä vasta eeppinen tapa levittää punainen matto meille.

1. Tomb Raider (2013)

No, on olemassa syy, miksi olen taipuvaisempi nostamaan Tomb Raiderin kärkeen, pääasiassa siksi, kuinka hyvin Crystal Dynamics onnistui katkaisemaan Laran yhteyden hänen epäinhimillisiin kykyihinsä, jotka olivat läsnä aiemmissa peleissä. Emme enää täyttäneet tuhoutumattoman pistooliaseisen sankarin saappaita, vaan yksinkertaisen selviytyjän, jolla ei ollut taitoja edes ampua muutamaa nuolta. Ja Tomb Raiderin johdannon osalta hahmo on kuvattu kauniisti.

Pelin ensimmäisten kahdenkymmenen minuutin aikana saamme käsityksen Laran perimmäisestä ongelmasta: hän haluaa elää Croftin nimen mukaisesti, mutta häneltä puuttuu itseluottamusta tavoitella sitä. Mutta haaksirikon jälkeen kirottujen saarten verkostossa tuo perintö joutuu pian koetukselle. Lara alkaa sopeutua, ja pääsemme seuraamaan eturivistä jokaista askelta. Draaman, jännityksen ja lukuisten saaritarinoiden kera Tomb Raider käytännössä tarjoaa kokonaisen pidon, josta voimme nauttia. Ja tämä kaikki ennen kuin peli edes alkaa, hämmästyttävää kyllä.

Joten erottuvatko videopeliesittelyt sinusta? Mikset jakaisi niitä kanssamme somessa tätäPalaamme tulevina viikkoina muutamaan uuteen arvokkaaseen esittelyyn. Siihen asti voit kertoa meille suosikkisi Facebook- ja Twitter-linkeissämme.

Riittääkö esittelyt? Etsitkö lisää sisältöä? Voit aina katsoa jotakin näistä luetteloista:

5 kaikkien aikojen myydyintä pelikonsolia

5 omituisinta koskaan kehitettyä videopelitehtävää