Allegorian Reunin Arvostelu (PC)

Button Factory Games ja CobraTekku Games ovat lopulta onnistuneet. He ovat luoneet aikuisten Pokémon-pelin. Jos ihmettelet, miten, se on periaatteessa sama peli, mutta paljon aikuismaisemmilla teemoilla. Ja ei, ei nykyisten asioiden suhteen, vaan pikemminkin epäsopivilla kirous­sanoilla ja alastomuudella, jota lapset eivät saisi nähdä. Jo alkuunsa tämä voi olla monien ihmisten mielestä este.

Itse asiassa The Edge of Allegoria painottaa varoitus­merkintää, jonka he antavat Steamissa: ”Jotkin alastomuus ja seksuaalinen sisältö, laaja karkeakieltä, alkoholin ja huumeiden käyttö.” Käytät alkoholia parantavina juomina ja dildoja vihollisten päiden lyömiseen. Kuuntelen, olen vain valmistamassa teitä siitä, mitä on tulossa: saan sen pois tieltä, niin kuin sanottaisiin, ennen kuin hyppäämme The Edge of Allegoria -arvosteluun, ja sanon, että vaikka tämä on Pokémon-inspiroima peli, ”tämä ei ole lasten peli”.

Ensivaikutelmat

The Edge of Allegoria on vuoropohjainen roolipeli. Kun käynnistät sen, huomaat heti vahvan vaikutuksen klassikoista. Se näyttää hyvin Gameboy Advance -pelin kaltaiselta sen pikselöidyllä taiteella. Kehittäjät ovat sitoutuneet aidosti monokromaattiseen teemaan, joka on vahvaa vihreää sävyä. Aseta peli vanhojen käsikonsolien pelien rinnalle, ja ei olisi suurta eroa.

Hyvin, ainakin paitsi ruutu­suhteen osalta. On myös joitakin modernin maalauksen vihjeitä, jotka tuovat esiin eläväm­piä yksityiskohtia ja ympäristöjä. Muuten kuitenkin grafiikat ovat matalatarkkuuksisia ja hahmojen spritet on yksinkertaisesti mutta vaikuttavasti suunniteltu. En ole varma, että jokainen pelaaja arvostaa väri­valintaa. Se voi olla hyvin epä­mukava, mutta se on varmasti ainutlaatuinen.

Seikkailu alkaa

The Edge of Allegoria kutsuu sinut seikkailuun maailmaan, jossa on täynnä hirviöitä. Tässä on silmi­n­väkevä muistutus Pokémonista, jossa löydät jopa 145 eri hirviö­tyyppiä. Seikkailu itsessään tapahtuu moninaisten biomi­ien kautta, ja eteneminen on helppoa. Liikutat ylös, alas, vasemmalle ja oikealle vanhan Pokémon-tyyliin.

Seikkaillessasi löydät paljon salaisuuksia ja vihollisia. Tarina ei ole kovin mieltä­vaikuttava. Pelaat Joe-nimisen nuoren miehen, jolla on huolestuttava verenhimo. Kun hän ei tapa vihollisia, hän kalastaa, vaikka käytät harvoin kalastus­välinettä sen tarkoituksen mukaan. Sen sijaan kalastus­välineesi päätyy usein jonkun viattoman kanin päähän. Tai metsästys­koiran, peuran, hanhen, mitä tahansa, joka katsoo sinua väärästä suunnasta.

Muutos on hyvä

Sen sijaan, että pyytäisit hirviöitä taistelemaan puoleesi, taistelet niitä vastaan. Mitä enemmän hirviöitä tapat ja keräät heidän ruumiinosia rahaksi, sitä enemmän aseita ja varusteita voit ostaa. Tai jos et päivitä kaupassa, voit löytää rahakkeita reissusi varrella. Jotkut viholliset voivat myös antaa ainutlaatuisia hyökkäyksiä. Ja usko tai älä, kun lopputekstit pyörivät, olet lukinnut valtavan 96 eri aseen, 50 panssaripalaa ja paljon muuta.

Syy moninaisuudelle on, että aseet eivät ole aivan tavallisia. Toki voit ostaa aseita ja tavaraa. Mutta voit myös käyttää karhun kynsiä, dildoa ja haju­vesipulloa. Vaikka aseet voivat tuntua hämmästyttäviltä, on kiva järjestelmä, joka varmistaa, että kokeilet niistä mahdollisimman monta. Katso, jokainen ase vaatii, että hallitset sen. Ja hallitset aseen voittamalla tietyn määrän taisteluja sillä. Sitten voit lukita aseen ainutlaatuinen hyökkäys ja käyttää sitä toisen aseen kanssa. Panssarit toimivat samalla tavalla, vaativat ensin hallitsemista, jotta voit lukita etuoikeudet, jotka voidaan synergoida useiden panssaripalasten kanssa.

Ei ihan Pokémon

Tähän asti olet jo käsittänyt, että The Edge of Allegoria asettaa sinut sota­rintamalle. Silti taistelu­järjestelmä on hyvin tuttu Pokémon-pelaajille, koska se käyttää samaa hyökkäys­järjestelmää ja aseita. Samalla jokaisen aseen ja panssaripalasen hallitseminen, jotta voit lukita heidän etuoikeutensa ja ainutlaatuiset hyökkäykset, tarkoittaa, että sinun on aina siivottava inventaariosi vanhojen varusteiden poistamiseksi ja uusien kanssa korvaamiseksi (ja nopeasti).

Valitettavasti yli 80 taidolla ja lähes 150 varusteen käsittelyssä he antavat vain vähän tietoa kunkin tilastosta ja kyvystä. Et voi tietää, kumpi parantava esine antaa enemmän terveyttä, kunnes olet taistelussa, tai kumpi ase aiheuttaa enemmän vahinkoa. Ja se voi olla kaiken kaikkiaan ratkaiseva, kun viholliset alkavat kasvaa voimakkaammiksi. Usein heidän voittaminen vaatii, että sinulla on korkeammat tilastot, jotka voit saada ainoastaan pystymällä käyttämään jokaista työkalua, mukaan lukien helposti saatavilla olevat tilastot kunkin varusteen kyvystä.

Kuitenkin taistelu on pääosin hauskaa. On tyydyttävää aloittaa heikolla ja kasvaa lopulta voittamattomaksi puolijumalaksi, joka voi ottaa vastaan lohikäärmeitä kuin olisi pala­kakku.

Osuma ja väärä

Tarina on toisaalta sekoitus hyvää ja huonoa. Kohtaat paljon ei-pelihahmoja, jotka usein sanovat useita vuorosanoja. Nämä antavat kontekstia heidän elämäänsä ja taustojaan. Kuitenkin mitä syvemmälle tarinaan menet, sitä enemmän huomaat, että on yhteys­puute ihmisten ja ympäristöjen välillä, joita tutkit. Tarkoitan, kyllä, sinulla on pää­hahmo, mutta hän vaikuttaa välittävän enemmän taistelusta (ja kalastuksesta) kuin roolistaan juonessa.

Ja onhan siinä juoni, älä huoli. Ilmeisesti on paha voima taustalla, joka yrittää tuhota kaupungit. Ja arvaan, että sinun on tarkoitus estää se maailman tuhoamasta. Mutta tarina harvoin lisää kerroksia selittääkseen lorea tarkemmin. Se saattaa olla komiallinen, kun Joe törmää ei-pelihahmoihin ja tappaa heidät silti, vaikka he eivät ole syyllisiä. Ja myös, koska siinä on irrallisuutta, et koskaan tiedä, kuinka lähellä olet tehtävän tai tavoitteen saavuttamista.

Ymmärrämme jo

On hauskaa. The Edge of Allegorian Steam-kuvaus sanookin, ”Jokaisella näyttää olevan jotain sanottavaa. Suurin osa on vain täytettä tyhjiin tiloihin ja tehdä maailmasta eläväm­pi”, ja se ei voi olla kaukana totuudesta. Ja ”täyte” tarkoittaa tällä kertaa karkeaa kieltä, joka antaa The Edge of Allegorialle sen ”reunansa” hyvin epä­väli­käisesti. Lauseet kuten ”Pyhä paholainen”, ”Olen niin pahassa jamassa” ja ”Paholainen sinun ja kuole” ovat yleisiä.

Pelin alku­osaan mennessä totut karkeaan kielen­käyttöön, joka ei ole kovin suuri asia verrattuna pelin absurdien tarina­kaartoihin ja suunnitelmiin. Hirviö­suunnitelmat ovat erityisen absurdia, kuten mimikit, jotka ovat jätti­mäisiä keskis­ormia hampailla. Joskus se on vähän liian selvää. Ja kuitenkin absurditeetti on outoa­laatuisesti viihdyttävää, ellei hauskaa. The Edge of Allegoria tietää, ettei se ole peli, jota tulisi ottaa vakavasti, ja se ei ole koskaan peloissaan siitä, että se nojaa huumoriinsa, vaikka se nojaa siihen vähän liian voimakkaasti.

Verdictti

Niin, pitäisikö sinun pelata The Edge of Allegoriaa? Se on vähän hankala suositella tätä, koska sen rohkeat piirteet voivat ärsyttää jotkut pelaajat. Jotkut suunnitelmat ja vuoropuhelu voivat olla suorastaan loukkaavia tai ärsyttäviä. Pelin huumori on sellaista, jota ei voi ottaa tosissaan. Sen karkea kieli ja seksuaalinen sisältö voivat olla liian usein, niin, että se peittää pää­tehtävän ja tarinan.

Sanottakoon, että jotkut absurditeetit piilevät sinun yllättäen. Jotkut vuoropuhelut ovat aidosti hauskoja. Jopa hetket, joissa käytät alkoholia ja blaitteja parantavina esineinä ja dildoa aseena, on kuvattu pikseli­taiteella, jotta se on vaikea pitää loukkaavana. Raivostuksen ja irstauden alla on jotain viehättävää. Jos tuijot läheltä, voit jopa löytää tarinan, jota kannattaa seurata.

Pinnan alla ei näytä olevan suurta painotusta periaatteille. Tapahtumat kehittyvät hyvin absurdilla tavalla, joka ei välttämättä istu sielulle. Mutta ne vaikuttavat istuvan juuri oikein ”koska niin” -perusteella. Pelejä ei aina tarvitse värityä kunnolla eettisyyden ja parhaimman käytöksen suhteen, etenkin maailmassa, jossa on magiaa ja villiä mahdollisuuksia.

Vaikka The Edge of Allegorian painopiste aikuisten teemoissa voi vahingoittaa sen pelikokemusta, se onnistuu joskus murtautumaan muottiin tavoin, joita Pokémon ei voi unelmoida. Ja ehkä se on tämän pelin kauneus, se antaa faneille, jotka ovat aina halunneet pelata aikuisten Pokémonin, mahdollisuuden elää unelmiaan. Sinun vain on oltava varma, että voit käsitellä äärimmäisen aikuisten huumorin ja ehkä et ottaa peliä liian vakavasti.