Escape From Lava -arvostelu (PC)

Kaiken pahan juurella on pohjaton kuilu lasersäteitä ja satunnaisia droneja, piikkisiä pylväitä ja metropolia, joka on tulivuoren purkauksen partaalla. Ja minulla, vaikka en sitä haluaisikaan uskoa, ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin rimpuilla läpi kaiken tämän yrittäessäni päästä helikopteriin, joka odottaa korkeimman tornin huipulla. Minun ja vapauteni välillä on epäkuolleita hirviöitä, jotka voivat kaataa minut ja lähettää tuleen, sekä lukemattomia esteitä ja barbaarisia koneistoja, jotka kaikki ovat minua vastaan tuntia kohden, joka saattaa olla viimeiseni. Tavoite on yksinkertainen: Escape From Lava. Sen saavuttaminen on kuitenkin luultavasti yksi vaikeimmista asioista, mitä minun on koskaan tehtävä. Miten ihmeessä jouduinkin tähän pulaan? Täysin rehellisesti sanottuna Escape From Lava ei ole visuaalisesti miellyttävä silmälle. Päinvastoin, kaupunki, jota se pyrkii kuvaamaan, on enemmänkin kuumeinen painajainen kömpelyydestä – viemäri lohkoista, leijuvista pylväistä ja epäloogisista esineistä, joilla ei ole mitään kiinteää paikkaa valitussa ympäristössään. Se on sellainen este rata, jota et haluaisi kokeilla luottamuksesi lisäämiseksi; se on täysin erilainen koetus – leijuva saari, jossa, jos laava ei tapa sinua, niin huonot mekaniikat pyrkivät vähättelemään kykyjäsi. Yksinkertaisesti sanottuna se on sellainen paikka, jonne lähettäisit salaa pahimmat vihollisesi, jos ei muuten, niin katsomaan heidän tuhoaan tai kylpeäksesi heidän vaihtelevissa tunteissaan, kun he yrittävät mielensä mukaan paeta mahdotonta.

Lattia On Laavaa

Jos olet koskaan pelannut klassista koulunpihan leikkiä, tiedät miten tämä toimii: laava leviää alueelta toiselle, ja jäljelle jääneiden tehtävänä on päästä kentän poikki uloskäynnille. Uloskäynti sijaitsee tietysti helikopterikentällä hiekkalaatikon toisella puolella – tulisessa maailmassa, jossa on jostain meille tuntemattomasta syystä paljon enemmän kuin muutama oudosti sijoitettu rakennus. Luhistuvien seinien ja rappeutuvien rakenteiden lisäksi maailma myös kätsee joukon zombeja – vihollisia, jotka ärsyttävästi voivat työntää sinut huipun reunalta sekunnissa – ja joukon Total Wipeout -tyylisiä esteitä, kuten heiluvia teriä, piikkilankaa, tulipalloja ampuvia tykkejä ja tylsää temppusäkkiä, jota opit vihaamaan epäilemättä muutaman minuutin pelin jälkeen. Tietysti, jos liikkeet olisivat sulavia ja ohjaimet yleisesti ottaen johdonmukaisia, mikään näistä asioista ei olisi ongelma. Ja kuitenkin, Escape From Lava asettaa yhden uskomattoman turhauttavan haasteen: selvittää, miten sen sisäisiä mekaniikkoja tulisi lähestyä ja päihittää. Otetaan esimerkiksi zombit. Kummallista kyllä, voit todella käyttää työkalua hyökätäksesi niitä vastaan, sekä rikkoa seiniä ja siirrellä esineitä ja mitä tahansa. Siitä huolimatta, vaikka olisitkin jossain määrin tehokas valitsemallasi työkalulla, epäkuolleet eivät juurikaan näytä reagoivan yrityksiisi. Yhdeksän kertaa kymmenestä nämä lihaiset pedot todennäköisemmin kaatavat sinut kuin kärsivät tekojasi seuraukset. Ja minä vain sanon tämän suoraan: se on täydellinen painajainen.

Sulata Mekaniikat

En voi sanoa, että Escape From Lava olisi vaikea peli, mutta huonosti suunnitellut tasot ja puolivalmiit mekaniikat tekevät siitä sellaisen, että jopa yksinkertaisimmat liikkeet ovat vaikeita suorittaa. Hyppäminen esimerkiksi pitäisi olla helppo liike. Kuitenkin itse huomasin, että useat alustat olivat liian kaukana toisistaan ylittääkseni ne, vaikka hyppäisinkin täydellisesti ajoitettuna. Ja tuo jatkuva viive sekoitettuna kyseenalaisiin tuloksiin johti usein enemmän turhautumiseen kuin viihdyttämiseen, ärsyttävästi. Valitettavasti se jatkui samalla tavalla siitä hetkestä, kun astuin peliin, siihen hetkeen, kun nousin helikopteriin – eikä se ollut hyvä asia. Riittää kun sanoo, että oikealla määrällä hiessä ja vähän ylimääräisellä kehittelyajalla Escape From Lava voisi kasvaa paljon suuremmaksi. Se ei ole aivan siinä vaiheessa vielä, kolmannen luokan olemassaolonsa ympärillä pyörivän kohinan vuoksi, mutta haluaisin uskoa, että sille on vielä toivoa. Jos se esimerkiksi pystyisi harjaamaan pois zombejen absurdisti suuret osuma-alueet sekä suoristamaan ohjaimet, jotta asiat tuntuisivat sulavammilta eivätkä läheskään niin jäykiltä, niin totta kai, sitä voisi kannattaa palata kokeilemaan. Toistaiseksi en kuitenkaan voi sanoa, että se olisi vaivan arvoista.

Loppupäätelmä

Escape From Lava pysyy mielessäni pitkään – vaikkakaan ei ehkä oikeista syistä. Olen pikemminkin hieman turhautunut, sillä vaikka onnistuinkin pakenemaan sen polttavan hiekkalaatikon sulatekuopista useita kertoja, en koskaan tuntenut olevani todella tyytyväinen tai että olisin saavuttanut paljon. Se muistuttaa paljon keskeneräisen game jam -projektia – tuotetta, joka, vaikka on suurelta osin pelattava, ei koskaan jättänyt alfavaihettaan ja jäi paljon vähemmäksi kuin tavalliseksi prototyypiksi. Älkää ymmärtäkö väärin, siinä on edelleen oma erityinen brändinsä valmiista osista, ja se vieläkin onnistuu tarjoamaan kokemuksen, joka on muistettava, vaikka kaikki kortit olisivatkin sitä vastaan. Mutta se on vähintäänkin raivostuttava ylämäkitappelu. Tietysti, jos olet sellainen, joka ottaa haasteen vastaan riippumatta sen koosta tai monimutkaisuudesta, saatat löytää itsesi yllättävän hyvästä ajasta täällä. En voi sanoa, että se jättäisi sinut tuntemaan paremmin päätöksestäsi, mutta se antaa ehdottomasti aihetta hihitykselle, kun yrität kaikin voimin vakauttaa tilannetta ja hyväksyä kohtalosi, olitpa sitten helikopterissa hiestä märkänä tai laavakuopan pohjalla epäuskon ja katumuksen kyllästämänä.