5 supersankaripeliä, jotka putosivat (ja miksi he ansaitsevat toisen mahdollisuuden)

Jos olet joskus miettinyt, miten ihmeessä supersankarivideopeli voi epäonnistua, kun siinä on niin paljon potentiaalia – liity seuraan. Ollakseni rehellinen, ei ole mitään pahempaa kuin olla pitkäaikainen supersankarielokuvien, -sarjakuvien ja -tarinan fani, mutta tuntea olonsa uskomattoman pettyneeksi videopelisovituksen suhteen. Kukaan ei halua sitä. Kukaan ei halua nähdä ikoninsa kaatuvan epätoivoisena pyrkimyksenään pysyä yhteydessä maineikkaaseen asemaansa. Haluamme vain, että he menestyvät ja tuntevat olevansa kietoutuneita heitä sitoviin voimiin. Mutta, kuten sanottu – se ei aina voi olla niin. Rehellisesti sanottuna voimme kiittää siitä kehittäjiä.

Vaikka valtaosa supersankaripeleistä on saavuttanut uraauurtavia tuloksia, useat ovat epäonnistuneet ja antautuneet paineille pysyä linjassa pelisarjan kanssa. Mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne ansaitsisi toista mahdollisuutta. Itse asiassa olisimme enemmän kuin valmiita katsomaan liekin syttyvän uudelleen toiselle toiminnan aallolle. Toki he saattoivat pilata ensimmäisen kohtaamisen – mutta olen varma, että on miljoonia faneja, jotka ojentaisivat mielellään lunastuksen hopeatarjottimella. Yksi asia on varma: nämä viisi ansaitsevat ehdottomasti toisen mahdollisuuden mestaruuteen.

5. Kick-Ass: The Game

Vaikka Kick-Assia ei teknisesti luokitella "supersankariksi" verrattuna Marvelin Hämähäkkimiehen, Thorin – tai minkään muunkaan geneettisesti muunnellun ihmisen – kaltaisiin hahmoihin, hän on, vaikkakin hieman vaatimaton, suuri osa supersankarifantasiaa. Lisäksi valtavan fanikuntansa ansiosta, joka ulottuu sekä sarjakuviin että elokuviin, on selvää, että vihreää ja keltaista pamppua heiluttavalla kapinallisella on pohja, jolla seistä. Mutta videopelin kehittämisen suhteen pelisarja kaatui, ja fanikunta jäi raapimaan päätään hämmentyneenä.

Klassisena beat 'em up -tyylisenä videopelinä Kick-Assin olisi pitänyt sisältää tyydyttävää taistelua aivan pelin eturintamassa. Valitettavasti kehittäjä Frozen Codebase epäonnistui kokemuksen jokaisessa osa-alueessa kokonaisuutena. Pelattavuus oli uskomattoman tylsää ja toistuvaa, ja lähes jokainen mukaansatempaava tarinan osa jätettiin hautumaan mieltä turruttaviksi sarjakuvamaisiksi repaleiksi. Kaiken kaikkiaan sekä Kick-Ass että sen yhtä pettymys tuottanut jatko-osa tyytyivät parhaimmillaankin keskinkertaisiksi peleiksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pelien uusintaversioille olisi potentiaalia. Ehkäpä nouseva supersankarimme pitäisi saada tällä kertaa hieman hellämpää ja rakastavampaa huolenpitoa?

4. The Incredible Hulk (2008)

Kokemuksena, jota voi kuvailla vain "keskinkertaiseksi", Hulk ei todellakaan vastannut nimeään vuoden 2008 julkaisussa. Ja kuten luultavasti arvata saattaa – se ei oikein entei hyvää sekä Marvelin että Bruce Bannerin faneille. Tarkoitan, että vaikka emme voi odottaa intensiivistä juonekaaria loputtomine käänteineen viemässä tarinaa eteenpäin, oletamme, että menestyselokuvan toimintakohtaukset valaisevat tietä aidosti kiehtovaan kokemukseen. Mutta edes nappien painaminen ei ole Hulkissa erinomaista. Se on pikemminkin tylsää ja hieman tyydyttämätöntä. Eikä sitä odottaisi Hulkin kaltaiselta voimaannuttavalta hahmolta.

Vaikka Marvel's Avengers sytytti Hulkin uudelleen ja tarjosi viime vuonna melko jännittävää pelattavuutta, se ei aivan oikeuta aiempia vaatimattomia itsenäisiä osia. Mutta se ei tarkoita, etteikö The Incredible Hulk pystyisi luomaan täyttävää tarinakaarta paljon parempien pelien kera. Loppujen lopuksi Marvel's Avengers osoitti, että Hulkin pelaaminen voi olla itsessään todellinen ilo, joten ehkä päivitetty julkaisu ei olisikaan pahitteeksi? Vain ajatus.

3. Kissanainen

Voidaan sanoa, että menestyselokuvien videopelisovitusten kehittäminen on yleisesti ottaen riskialtista puuhaa. Tarkoitan, että ensinnäkin on ylläpidettävä sitä valtavaa mainetta. Ja sitten on tietysti luotava aidosti mielenkiintoinen kokemus, joka ei poikkea liikaa elokuvan konseptista. Joten ei mikään lastenleikkiä, rehellisesti sanottuna. Ja silti, EA luulivat voivansa siirtää Catwomanin – nahkaa ja kaikkea – pieneen toimintapeliin. Mutta menikö hyvin? Teki sen helvetissä.

Videopeli ei ainoastaan ​​poikkea koko juonesta, vaan se kärsii myös merkittävistä mekaniikkaan liittyvistä puutteista. Lukuisilla omituisilla kamerakierroksilla, vaikeasti hallittavilla taistelurutiineilla ja yleisesti ottaen ankealla miljööllä, jossa on minimaaliset viehätysvoimat – Catwoman lepää perustuksilla, joita ei olisi koskaan pitänyt pystyttää. Mutta hei, ottaen huomioon, että nahka- ja pitsisankarilla on edelleen fanikuntansa, ehkä vuosi 2021 voisi tarjota mahdollisuuden lunastukseen tehokkaammalla alustalla? Mutta, häh – vaihtaisimme kehittäjää varmuuden vuoksi.

2. Rangaistaja

Okei, vaikka Punisher onkin enemmän antisankari kuin "supersankarin" ruumiillistuma, hän on silti erittäin arvokas lisä tälle listalle. Se ei kuitenkaan ole hyvä asia, kun otetaan huomioon, että videopeli on pirullinen verrattuna koko pelisarjaan. Lisäksi, kun Punisher on löytänyt tiensä Netflixiin kahden todella vakuuttavan tarinakaaren kauden myötä, vuoden 2004 peli alkaa näyttää entistäkin vanhentuneemmalta. Mutta mitä voimme odottaa PlayStation 2 -peliltä? No, enemmän, luulisin. Paljon enemmän.

Itse Punisher on täynnä yksivärisiä taustoja ja kiehtovia taustatarinoita, jotka pitävät meidät jännityksessä alusta loppuun. Videopelisovitus taas – ei sisällä kumpaakaan näistä. Tarkoitan, että toki miljööt ovat ankeita ja huonosti teksturoidtuja, mutta tarina katoaa heti johonkin tajunnanräjäyttävän taistelun ja yksitoikkoisen pelattavuuden väliin. Kaiken kaikkiaan videopelillä oli vaikeuksia vangita samaa eloisaa kerrontaa kuin rakastetuissa sarjakuvissa. Mutta hei – vuosi 2021 saattaa olla käännekohta, eikö niin? Joka tapauksessa olen varma, että Punisher otettaisiin avosylin vastaan, jos hän joskus tekisi paluun.

1. Superman Returns

Rehellisesti sanottuna ihan yleisesti ottaen vain Teräsmies. Haluaisin tietenkin kovasti nostaa esiin kaikki kriitikoiden ylistämät hahmot tällä listalla, mutta koska yksikään niistä ei menestynyt kovin hyvin, se ei ole oikein mahdollista. Tästä huolimatta Teräsmieheltä itseltään löytyy muutamia siistejä esiintymisiä. Älkäämme unohtako Injustice-sarjaa tai Mortal Kombat vs. DC Universe -lukuja. Molemmat näistä, vaikka ne eivät keskitykäänkään Teräsmieheen pitkällä aikavälillä, ovat täysin hyviä esimerkkejä siitä, miten sankarilla voi leikkiä pelimaailmassa. Valitettavasti itsenäisten tarinoiden osalta mikään niistä ei ole ylevämpää.

Kun katsomme ohi muutamista Superman-pelien positiivisista puolista, päädymme lopulta melko tylsän peliluettelon ääreen, jossa ei ole mitään erityistä kerskailtavaa. Toki kyseessä on Superman, ja pelkkä maine riittää markkinoiden läpi purjehtimiseen ja miljoonien kappaleiden myymiseen maailmanlaajuisesti. Mutta voiton tekeminen ei merkitse mitään, kun omistautuneiden fanien armeijat vihaavat itse videopelejä. Aivokuolleiden vihollisten aaltojen ja tylsän taistelun ansiosta jokainen Superman-peli muuttuu pelkäksi työlääksi tehtäväksi kiehtovan sankaritarinan sijaan. Mutta hei – kyseessä on Superman. Antaisitko tyypille uuden mahdollisuuden? Eiväthän kaikki voi olla pahoja. Voivatko?

Tarvitsetko muutaman lisäluettelon ajan kuluttamiseksi? Näihin voisi aina perehtyä:

5 hauskaa huijauspeliä, jotka selvisivät varkaudesta