Best Of
5 stealth-peliä, joiden ei pitäisi hiipiä tutkasi alle

Hiiviskelypelit ovat kulkeneet pitkän matkan siitä lähtien, kun Metal Gear julkaisi idean ensimmäisen kerran vuonna 1987. Viitta ja tikari -kaavasta on tullut peliyhteisön kaikkien aikojen suosikki. Tietenkin idea ei ole yleensä koskaan harhautunut liian kauas perusajattelusta, jossa asutaan varjoissa ja hiipitään varpaillaan kohti kohdetta. Mutta se on hiiviskelyä pähkinänkuoressa, joko pimeyden hylkäämisen ja kahden savuavan piipun kanssa pelaamisen välillä tai ilman.
Olipa kyse sitten vangin pelastamisesta huippusalaiseen bunkkeriin soluttautumisesta tai aaltojen läpi kahlaamisesta epätoivoisessa yrityksessä välttää kuumaa valokeilaa – hiiviskelypelit ovat aina olleet anteliaita kynsiä pureskelevalla dramaattisella tyylillään, joka pitää sydämen hakkaamassa ja liipaisinsormen kutittamassa. Mutta mitkä ovat kaikkien aikojen parhaat hiiviskelypelit? Mitkä luvut ovat kantaneet genren ydintä ja tiivistäneet sen yhteen uraauurtavaan moduuliin? No, jos meidän pitäisi antaa oma näkemyksemme – sen olisi oltava nämä viisi.
5. Viimeinen meistä: osa II
Voidaan sanoa, että The Last of Us otti melkoisen synkän käänteen tuodessaan Davidin mukaan peliin. Hänen ilkeät aikomuksensa kärjistyivät nopeasti ilkikuriseksi kissa ja hiiri -leikiksi. Tämän jälkeen hiiviskelyosuudet nousivat nopeasti molempien lukujen mieleenpainuviksi, ja seuraava luku nosti pelin tasoa uudelle tasolle ja uudisti pelin kaavan täysin.
Zombipelinä hiippailu ja nälkäisten laumojen väistely oli tietysti odotettavissakin – jopa tarinassa, joka pursuaa kurkkua alas muutaman minuutin välein. The Last of Us: Part II oli kuitenkin täynnä paljon muutakin, Ellien ja Abbyn välisistä kynsiä pureskelevista riidoista hermoja raastaviin takaa-ajokohtauksiin pelätyn Rottakuninkaan kanssa. Yllättäen jokaiseen pelin tarjoamaan kohtaamiseen oli sisäänrakennettuna jonkin verran hiiviskelyä, johon pelaaja saattoi joko sitoutua tai olla välittämättä siitä kokonaan. Ja rehellisesti sanottuna se on molempien maailmojen parhaat puolet -lähestymistapa, johon emme koskaan kyllästy.
4. Hyväksytty
Olemme vuosien varrella nähneet lukuisia salakavalia helmiä hiiviskelyn taivaalla, ja suurin osa niistä ei ole saavuttanut samaa suosiota kuin Kojiman esikoinen Metal Gear -maailmassa. Mutta kun Arkane Studios astui esiin ja antoi ikoniselle sarjalle kovan vastuksen vuonna 2012, taivas päätti lopulta työntää johtolangan syrjään ja vuokrata paikan Bethesdan uusimmalle edelläkävijälle – sellaiselle, joka lopulta valloittaisi maailman vuonna 2013.
Yhtenä Bethesdan monista luovista haaroista fanit odottivat joukon houkuttelevia maailmasuunnitelmia ja kiehtovia taustatarinoita, jotka olivat täynnä juonittelua. Ja rehellisyyden nimissä he eivät pettyneet, kun Dishonored vihdoin julkaistiin. Itse asiassa, mitä tulee steampunk-hiiviskelyyn, Corvon saastunut tarina rottien saastuttamassa Dunwallin kaupungissa on luultavasti luokkansa paras, ja toinen luku kehittää jokaista yksityiskohtaa alkuperäisestä. Mutta perustusten ylistämisen vuoksi meidän on annettava tunnustusta ansaitsemamme, ja tässä tapauksessa – Dishonored ansaitsee ehdottomasti kunnioituksemme.
3. Hitman 3
On satoja syitä, miksi ihailemme Hitmania ja sen kätkemää salamurhamaailmaa, mutta tärkein, josta aina innolla kehuskelemme, on sarjan varsinainen hiiviskelytyyli. Se ei ainoastaan anna sinulle mahdollisuutta kirjaimellisesti naamioida itsesi pensaaksi – vaan myös suorittaa tehtäväsi riisumatta edes virallista asuasi. Ja parasta on, että vaikka olisitkin satunnainen pelaaja, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta hiiviskelystä, voit silti tuntea roolin ilman, että sinun tarvitsee selailla harjoituskirjaa etukäteen.
Hitman pelisarjana ei ole koskaan noudattanut samaa varpaillaan hyppäämisen ja pillin hengessä -periaatetta, johon monet menestyspelit nojaavat. Ja se sopii meille. Hiiviskelyn osalta pelaajat voivat joko hyödyntää sitä tai hylätä sen välittömästi miettimättä kahdesti. Mutta juuri se, että valinnanvaraa on annettu sinulle, on syy, miksi mielestämme Hitman on yksi parhaista koskaan luoduista videopelisarjoista. Se on omaperäinen, koukuttava – ja ehdottomasti yksi markkinoiden parhaista hiiviskelypeleistä.
2. Metal Gear Solid 3: Käärme syöjä
Vaikka voisi helposti väittää, että Metal Gear Solid sarjana täyttäisi kaikki viisi listan osaa, meidän on annettava täydet pisteet rakastetulle Snake Eater -luvulle, joka varmistaa sen paikkansa yhtenä genren parhaista. Juuri tässä vaiheessa aikajanaa... Kojima todella rysähti varkain divisioonaan ja sytytti soihdun myöhempiä eriä varten.
Metal Gear on aina antanut pelaajakunnalleen mahdollisuuden pysyä kurssilla ja käyttää ympäristöä etuna, aivan samoin kuin se ei ole koskaan todellakaan väistynyt antamasta sinulle työkaluja, joiden avulla voit yksinkertaisesti hylätä varjot ja siipittää sen. Jokainen Metal Gear -fani kuitenkin kertoo, että edellinen menetelmä on aina paras lähestymistapa kaikissa tilanteissa, joissa sarja estää sinua. Ja erityisesti Snake Eater toimii parhaiten salapelinä ilman muita varpaita upotettuina muihin altaisiin.
1. Deus Ex: Ihmiskunta jaettu
Kaikista asioista, jotka peliteollisuudessa voivat mennä pieleen – Deus Exillä oli ehdottomasti omat ongelmansa, jotka valitettavasti johtivat siihen, että Square Enix perääntyi paljon enemmän kuin heidän olisi luultavasti pitänyt tehdä. Mutta tästä huolimatta, jopa löyhien lupausten alla sarjan uudesta osasta ja mobiiliportista, joka sitoisi kaiken yhteen – Deus Ex on edelleen ilmiömäinen pelisarja. Ja mitä tulee Mankind Dividediin, no, siinä on haara, jota mikään määrä kylmiä lupauksia tai vääriä aloituksia ei voisi koskaan pilata.
Sanotaanpa näin. Jos CD Projekt olisi ottanut tehtäväkseen kaunistella Deus Exiä ja kanavoida sen omiin teoksiinsa, Cyberpunk 2077:llä olisi saattanut olla paljon paremmat mahdollisuudet julkaisupäivänä. Okei, genreiltään ne ovat siis täysin erilaisia, mutta miljöön osalta molemmat alustat jakavat saman valon, paitsi että Squaren luomus loistaa paljon kirkkaammin. Ja hiiviskelyn osalta Deus Ex: Mankind Divided kruunaa kokonaisuuden niin, että siinä on niin paljon, että pelaaja pysyy varjoissa, että melkein alkaa vetää kulmahampaitaan.





