Kaikkien aikojen 5 parasta World of Warcraft -laajennusta

Blizzard on puuhaillut Azerothin ja sitä ympäröivien alueiden kanssa jo reilun vuosikymmenen ajan – ja he yhä ole vielä jättänyt peliä kesken. Itse asiassa, lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin World of Warcraftin luovat suunnittelijat keksivät edelleen uusia tapoja pitää pelaajakunta epätietoisena. Blizzard on työskennellyt väsymättä pitääkseen pelin tuoreena ja keskittyneenä aina historian ja hahmojen karsimisesta tasokaton litistämiseen. Ja tiedäthän, se on toiminut. Ainakin useimmiten.

Peruspeliin on vuodesta 2004 lähtien sisällytetty yhteensä kahdeksan laajennusta, vaikkakin vain viisi niistä erottui edukseen jättääkseen pysyvän vaikutuksen. Tietenkin mikä tahansa laajennus on hyvä laajennus, koska se lopulta täydentää kokemustamme kaksoissisällöllä ja hankittavilla lisävarusteilla. Tästä huolimatta meidän on annettava tunnustusta ansaitsemansa mukaisesti. Ja tässä tapauksessa emme voi muuta kuin kiinnittää nämä viisi laajennusta pelilautamme yläreunaan pelkästään luovuuden vuoksi.

5. Kataklysmi

Kun Blizzard päätti uudistaa koko Kalimdorin ja Eastern Kingdomsin, pelaajat hämmästyivät ambivalenssista jyrkän muutoksen johdosta. Useiden vuosien kampanjoimisen jälkeen Azerothin kautta ja nauttien monien maailmaan elämää johtaneiden tutkimuslinjojen palkinnoista – kaiken oli tarkoitus muuttua, ja se sai ihmiset skeptisiksi kaikista oikeista syistä. Tietenkin, kun Worgen ja Goblins esiteltiin peliin, fanit voittivat pitkällä aikavälillä, vaikka kestikin jonkin aikaa saada juuret uuteen Blizzard-muotoiluon.

Kaikista Blizzardin julkaisemista laajennuksista Cataclysm ei todellakaan ole niiden huipulla. Kyllä, se esitteli pari uutta rotua ja lopulta teki uskonhypyn tuhoamalla maailman epätoivoisessa yrityksessä rakentaa se uudelleen – mutta riittikö se? No, siitä voi keskustella. Mutta henkilökohtaisesti se ei loistanut tarpeeksi kirkkaasti jättääkseen pysyvää jälkeä. Ehkä jonkinlaista hehkua – vaikkakaan ei mitään erityisen lumoavaa.

4. Pandarian sumut

Voidaan sanoa, että World of Warcraft -pelaajat eivät olleet kovin innokkaita uppoamaan tanakan pandan sandaaleihin, kun Mists of Pandaria julkaistiin. Tarkoitan, että toki, lintuperspektiivistä katsottuna neljäs lisäosa tarjosi tilaisuuden rapistuvalle kaavalle – mutta Blizzardilta vaadittiin paljon enemmän pitääkseen yleisön otteessaan vuonna 2012. Oliko Pandaren-munkkien rekrytointi pelaajaluetteloon kuitenkin fiksu veto pelisarjalle? No, asia on ehdottomasti keskustelun aihe.

Sen lisäksi, että Pandaren heitettiin seokseen, Blizzard lisäsi myös tasorajoitusta sekä esitteli uusia vankityrmiä, ratsioita ja rikkaita maita tutkittavaksi. Joten, tavallinen peli, joka toimii useimpien laajennuspakettien kanssa – vain kangasvaatteisiin pukeutuneiden Pandaren-munkkien ja Azerothin asuttaman tavallisen väestön kanssa. Tietysti siisti laajennus – mutta ei Blizzardin paras työlinja.

3. legioona

Warlords of Draenorin maailmanlaajuisen menestyksen jälkeen Blizzard pyrki nostamaan edellistä tavoitettaan ottamalla käyttöön toisen sisältörullan, joka viime kädessä lisäisi kokemusta. Sen sijaan, että osallistuisi uuteen kilpailujen aaltoon ja kutsuisi sitä päiväksi, Legion halusi edistää Draenorin sotapäälliköiden loihtimaa tarinaa ja vuorostaan ​​kaivertaa uutta polkua entistä laajempaan tarinahaaraan tulevia lukuja varten.

Legion täydensi World of Warcraftia useilla tarinakaarilla, ja se esitteli myös muita asioita, kuten Demon Hunter -luokan, uuden kunniajärjestelmän ja joukon hankittavia artefaktiaseita. Ai niin, ja tasokatto nousi huimaan 110:een, joka lopulta putosi Shadowlandsin tieltä. Mutta se on tarina toiselle kertaa. Kaiken kaikkiaan Legion sulloi jo ennestään vilkkaaseen maailmaan melkoisen kunnianhimoisen määrän omaperäisyyttä, joka riitti pelaajille tuntikausien tuhlaamiseen ja varusteiden hamstraamiseen.

2. Palava ristiretki

Blizzardilla ei mennyt kauaa uusien alueiden ja rotujen esittelyyn pelimaailmaan peruspelin julkaisun jälkeen vuonna 2004. Muutaman pienen muutoksen ja Azerothin parannuksen sijaan The Burning Crusade tarjosi kuitenkin kokonaisen valtavan määrän sisältöä purettavaksi. Verihaltioista ja draeneistä ikoniseen violettiin pukeutuneeseen Outlandiin – tämä ensimmäinen laajennus otti yhden uskomattoman konseptin ja purki sen kiehtovien tarinoiden antologiaksi.

Tietenkin käydään aina keskustelua siitä, mikä Blizzardin kahdeksasta lisäosasta vie kärkisijan. Ja vaikka The Burning Crusade oli merkittävä käännekohta pelisarjalle, se ei ollut aivan se viimeistelty mestariteos, josta yhä haaveilimme ja jota pohdimme. Onneksi Blizzard alkoi valmistaa toista lisäosaa pian ensimmäisen julkaisun jälkeen. Ja pojat – he onnistuivat siinä täydellisesti.

1. Lich Kingin viha

Kyllä – kyseessä on Wrath of the Lick King, laajennusosa, joka esitteli pelätyn Death Knight -luokan ja synkän metropolin, Icecrown Citadelin, sekä koko Northrendin. Kun nyt katsomme taaksepäin Blizzardin peruspeliin sisällyttämien lukuisten laajennusten joukkoon, Wrath of the Lich King ehdottomasti erottuu edukseen – eikä se johdu uuden mantereen esittelystäkään.

Wrath of the Lich King ei ainoastaan ​​luonut pelaajille uutta maailmaa tutkittavaksi, vaan myös kuroi umpeen kuilun Warcraft 3:n vuonna 2003 luomien monien juonikuvioiden ja Wrath of the Lich Kingin välillä. Vanhan koulukunnan fanit muistivat tietenkin lämmöllä Reign of Chaosin ja Frozen Thronen ajat, mikä tarkoitti, että Wrath of the Lich King oli todellinen ihme julkaisunsa yhteydessä, ja päätösosa, jota monet sarjan fanit todella tarvitsivat. Yhdistä tähän ainutlaatuinen avauskohtaus, joukko fantastisia raideja ja saatavilla olevia varusteita – ja saat lähes täydellisen laajennuksen jo ennestään ilmiömäiseen peliin.

Oletko lopettanut World of Warcraftin? Etsitkö lisää sisältöä? Voit aina katsoa jotakin näistä luetteloista:

Monster Hunter Rise: 5 vaikeinta taistelua, sijoitus