Killing Floor 3 -arvostelu (PC, PS5, Xbox Series X|S)

Hyppää mukaan, aseet pauhaamassa. Suunnilleen niin se menee. Killing Floor 3 pyörii heti, kun painat "Start"-painiketta. Ei pitkiä välianimaatioita tai hidasta introa, vain parvi Zedejä ryntää sinua kohti kuin olisit varastanut heidän lounasrahansa. Ja ennen kuin olet edes muokannut hahmosi asua tai keksinyt, mikä etu sopii pelityyliisi, olet jo vyötäröä myöten kaaoksessa. Se on nopea, se on äänekäs, ja kyllä, se voi olla aluksi vähän hämmentävää. Mutta parhaalla mahdollisella tavalla. Killing Floor 3 ei hidasta sinua kevyesti; se läimäyttää kaasupoljinta ja odottaa sinun pitävän kiinni. Räjähdysten, kurkkukiusausten ja paniikinokkaiden uudelleenlatausten välillä on tuskin aikaa räpäyttää silmiäsi. Mutta ollaanpa rehellisiä, kaikki ei ole ihan ok.

Niin hauskaa kuin verilöyly onkin, Tappaminen kerros Versio 3 tuo mukanaan myös muutamia teknisiä ongelmia. Puhumme bugeista, outoista animaatioista ja satunnaisista jumiutumisesta, jotka eivät useimmiten ole peliä rikkovia, mutta ovat ehdottomasti havaittavissa. Joillekin pelaajille nämä omituisuudet lisäävät karkean yhteistyöpelin viehätystä. Toisille, etenkin niille, jotka odottavat viimeisteltyä jatko-osaa, voi olla varoitusmerkkejä. Se, nauratko bugeille vai luovutatko kesken kaiken, riippuu luultavasti kärsivällisyydestäsi ja joukkueestasi. Mutta yksi asia on varma: tämä ei ole hiljainen peli, ja Killing Floor 3 ei tuhlaa aikaa heittäen sinut sen keskelle.

Pelin kulku – Ammu, selviä ja toista

Killing Floor 3 ei keksi kaavaa uudelleen, se vain nostaa kaiken 11:een ja heittää lisää verta. Jos pelasit KF2, tunnet olosi heti kotoisaksi. Etuja on palannut (pelin luokkajärjestelmä), ja kyllä, ne sanelevat edelleen pelityylisi. Olitpa sitten haulikolla ampuva tukipelaaja, hiiviskelyinen tarkka-ampuja tai aina hauska Firebug, joka haluaa katsoa maailman palavan, jokaisen luokan ydinidentiteetti pysyy ennallaan. Uutta on, että jokaisella edulla on nyt paljon enemmän muokkausmahdollisuuksia ottelun aikana. Voit säätää joitakin varusteita lennossa, mikä lisää strategiaa, varsinkin kun joukkueesi hajoaa kahdeksannessa aallossa ja yhtäkkiä tarvitset lisää parannusta tai lisää pommia.

Aseidenkäyttö? Mikään ei vedä vertoja täydellisen pääosuman osumiselle ja Zedin kasvojen räjähtämisen katselemiselle hidastetussa kuvassa. Aseet tuntuvat painavilta ja herkiltä, ja äänimaailma ansaitsee maininnan; latausnaksahdukset ja luodinsumut ovat kuin kokin suudelma. Mutta jotkut aseet, etenkin uudemmat lisäykset, tuntuvat oudon epätasapainoisilta. Muutama ase dominoi peliä, kun taas toiset ovat lähes hyödyttömiä, ellet pelaa helppoustilassa.

Uudet zedit ovat sekalainen seurakunta. Jotkut ovat suorastaan pelottavia, kuten uudet naamiointimuunnelmat, jotka voivat sotkea sijoittumisen nopeasti, mutta toiset tuntuvat vanhojen vihollisten pieniltä uudelleennahkautumisilta. Pomo taisteleeovat kuitenkin merkittävä kohokohta. Ne ovat nyt dynaamisempia, ja niissä on monivaiheiset mekaniikat, jotka pakottavat pelaajat liikkumaan ja sopeutumaan sen sijaan, että vain kiertäisivät ja heittäisivät ammuksia. Erityisesti yhdessä pomossa on vaihe, joka tuntuu kauhupeliltä pomotaistelun sisällä, ja se on todella mahtava.

Nyt puhutaan osuuskauppa koska Tappaminen kerros on aina ollut parempi ystävien kanssa. Tiimien synergia on nyt entistäkin tärkeämpää tiukemman karttasuunnittelun ja uusien haastemuokkaajien ansiosta. Aaltopuolustukseen panostetaan edelleen voimakkaasti, mutta KF3 maustavat asioita valinnaisilla tavoitteilla, kuten vyöhykkeiden pito, liikkuvien droonien puolustaminen tai tiederahdin saattaminen, mikä ei koskaan suju ongelmitta. Nämä eivät muuta rytmiä kokonaan, mutta lisäävät juuri sopivasti vaihtelua, jotta asiat eivät mene tylsäksi.

Tahtituksen suhteen KF3 osuu enimmäkseen optimaaliseen pisteeseen. Alkuvaiheen aallot liikkuvat nopeasti, ja pomotaistelut tuovat intensiivisyyttä. Mutta keskellä peliä tahti voi hidastua, varsinkin jos pelaat satunnaisten hahmojen kanssa, jotka viettävät ikuisuuden kauppiaan valikossa. Ja kyllä, se on edelleen aaltopohjainen, joten jos se ei ole koskaan ollut sinun juttusi, tämä ei muuta mieltäsi. Uudet muokkaajat, vaaratapahtumat ja dynaamiset ilmestymiset tekevät kuitenkin jokaisesta ottelusta hieman vähemmän ennustettavan.

Entä tuntuma? Se on enimmäkseen pehmeä. Liike ja tähtäys tuntuvat tiukemmilta kuin KF2, ja uusi verisysteemi, kyllä, se on juttu, tekee kaikesta sotkuisempaa loistavan ällöttävällä tavalla. Mutta peli ei ole vailla omalaatuisuuttaan. Törmäsimme joihinkin bugeihin, kuten vihollisten juuttuminen seiniin, pelaajien kuminauhaliikkeisiin keskiaallon aikana ja outoihin äänihäiriöihin pomovastustajien introjen aikana. Mikään ei ole täysin peliä mullistavaa, mutta se riittää ehdottomasti muistuttamaan, että tämä on vielä keskeneräinen työ.

Visuaalit ja äänet – Verta, sisuksia ja heavy metalia

If Killing Floor 3 jos pelillä olisi motto, se olisi luultavasti jotain tyyliin ”Kovaa tai roisketta.” Visuaalisesti peli on synkkä ja veressä kyllästetty herkku. Tripwire nojasi selvästi dystopiseen kauhutunnelmaan, nostaen tunnelmaa murenevilla laboratorioilla, raunioituneilla kaupungeilla ja verisillä kujilla, jotka tuntuvat suoraan scifi-painajaiselta.

Ympäristöt ovat yllättävän yksityiskohtaisia, ja valaistus- ja hiukkastehosteet saavat sinut pysähtymään juuri ennen kuin Zed puree kasvosi irti. Varjot lepattavat häiritsevästi, sumu laskeutuu pahimmalla mahdollisella hetkellä, ja kaikessa on hieman "märkä" kiilto, joka saa sen tuntumaan inhottavalta parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki on hyvin teollisen apokalypsityylistä.

Entä Zedit? Ne näyttävät fantastisilta, no... kamala, mutta tiedät varmaan mitä tarkoitamme. Heidän suunnittelunsa on groteskempaa kuin koskaan, ja Unreal Engine 5:n ansiosta heidän raajansa räjähtävät entistäkin upeammin. Voit kirjaimellisesti ampua paloja vihollisista, ja he jatkavat ryömimistä sinua kohti kuin se olisi vain lihavamma. Jokaisessa tapossa on paljon visuaalista palautetta, mikä tekee aallon alas niittämisestä entistä tyydyttävämpää ja kauhistuttavampaa.

Puhutaanpa nyt äänestä. Jos sinulla on hyvät kuulokkeet, KF3 tulee täysin järkyttämään aivojasi. Tuli jylisee, räjähdykset ravistelevat huonetta ja Zedit kirkuvat kuin ne olisi revitty suoraan metallialbumilta. Entä soundtrack? Edelleen loistava. Se on pelkkää raskasta riffiä ja kaoottista rumpua, sellaista, joka saa lataamaan pelin nopeammin ja paniikissa paiskomaan näppäimistöä, kun asiat menevät pieleen.

Ääninäyttely ei ole uraauurtavaa, mutta se hoitaa homman. Hahmot suoltavat tavanomaisia sutkautuksia, joista osa on kiusallisia ja osa aidosti hauskoja, ja kuuluttaja pitää jutut liikkeessä kuivalla, hieman uhkaavalla sävyllään. Jos ei muuta, niin ainakin äänimaailma tietää, miten pitää sinut hermostuneena. Olipa kyseessä sitten sireenin ulvonta tai varjoista täyttä vauhtia syöksyvä Fleshpound, tulet... kuulla tuhosi ennen kuin näet sen. Loppujen lopuksi? Killing Floor 3 näyttää ja kuulostaa kaoottiselta, veriseltä raveilta, ja juuri sitä varten fanit olivatkin ilmoittautuneet.

kyllästy

Ollaan rehellisiä, Killing Floor 3 ei ole täällä kertomassa syvällistä tarinaa. Se on täällä heittämässä sinut kaaokseen yhä uudelleen ja uudelleen ja tekemässä siitä silmukasta jotenkin uskomattoman koukuttavan. Ammu, selviä, päivitä, toista. Se on rytmi, josta on vaikea päästä eroon, varsinkin hyvällä joukkueella tai yllättävän taitavilla Randos-hahmoilla.

Etujärjestelmä pitää pelin tuoreena. Jokainen luokka, olipa kyseessä miekkaa heiluttava Berserker, päätään räjäyttävä Sharp Shooter tai kaaosta rakastava Medic, nousee tasoille erikseen ja pelaa tarpeeksi eri tavalla pitääkseen pelin mielenkiintoisena. Aseiden ja päivitysten avaaminen kannustaa kokeilemaan, ja rehellisesti sanottuna Zedien viipalointi sähkökatanalla tai niiden höyrystäminen plasmatykillä ei koskaan vanhene.

Päivittäiset ja viikoittaiset haasteet lisäävät peliin lisämaustetta, ja muuntimet, kuten vahvistettujen vihollisten tai rajoitetun ammusten määrän, pakottavat sinut sekoittamaan strategiaasi. Myös kartat auttavat, jotkut ovat tiukkoja ja kiihkeitä, toiset leveitä ja tappavia. Joka tapauksessa maaston tunteminen voi olla ratkaiseva tekijä selviytymisen ja julman, pehmeän kuoleman välillä.

Onko se toistuvaa? Ehdottomasti, mutta siinä piilee sen viehätys. Killing Floor 3 kukoistaa siinä ”vielä yksi kierros” -groovessa, jossa yhtenä hetkenä naurat joukkueesi kanssa ja seuraavana huudat kaikki yhteen ääneen, kun lihansyöjä höyryjyrää viimeisen toivosi.

Tuo joukkueesi

Killing Floor 3 on rakennettu yhteistyöpeliä varten, yksinkertaisesti. Toki voit pelata yksin, jos tunnet olosi rohkeaksi tai nautit vain tuskasta, mutta todellinen hauskuus alkaa, kun olette ystävien rinnalla huutamassa toisillenne parantuaksenne, ladataksenne uudelleen tai "varokaa sitä hiton lihanpaunaa!"

Tiimityöskentely on kaikki kaikessa. Jokainen "Etu"-luokka tuo oman tyylinsä. Medic-hahmot pitävät ryhmän hengissä, kommandot siivoavat roskajoukkoja ja tuhoajat, no, he muuttavat käytävät kraattereiksi. Kun tiimi napsahtaa yhteen, se on kaunista kaaosta. Milloin ei? Aseta itsesi mukavasti katselemaan uudelleensyntymisruutua. Äänikeskustelu ja ping-työkalut hoitavat homman; ei mitään hienoa, mutta ne toimivat. Leikkiminen satunnaisilla hahmoilla? Se on uhkapeliä. Jotkut ovat sankareita; toiset heittäytyvät täysillä Ramboksi ja pilaavat juoksusi. Klassista online-matchmaking-tunnelmaa.

Yllättävää kyllä, yhteisö kukoistaa. Modaajat tuottavat jo nyt mukautettuja karttoja, aseiden ulkoasuja ja villejä haasteita. Kosmetiikan, kokemuspisteiden parannusten ja premium-lisäosien rahaksi muuttaminen herättää kuitenkin kasvavaa huolta, sillä ne tuntuvat olevan jollain tapaa epäbrändättyjä pelisarjalle, joka oli jälleen kerran yhteisökeskeinen.

Tuomio

Killing Floor 3 pitäytyy vahvuuksissaan: brutaalissa aseidenkäytössä, sotkuisessa Zed-tappamisessa ja kaoottisessa yhteistyöpelissä. Se ei muutu paljoakaan aiemmin KF2, mutta päivitetty etujärjestelmä, uudet viholliset ja rapea ase pitää kaavan hauskana. Se ei ole täydellinen, bugit, tasapaino-ongelmat ja merkittävien innovaatioiden puute saattavat karkottaa jotkut. Silti, jos rakastat ajattelematonta kaaosta ystävien kanssa, tämä tarjoaa juuri sitä. Saatavilla PC:lle, PS5:lle ja Xbox-sarja X | S, se toimii parhaiten PC:llä, etenkin modien osalta, vaikka konsoliversiot kestävätkin hyvin. Ristikkäispeliä ei vielä ole, mutta se on suunnitteilla.